Noin puolitoista tuntia tunnelissa ja välillä maan pinnalla. Sitten tauko. Sitten sama kierros kolmeen kertaan. Raiteet vievät sinne, minne raiteet vievät eikä kuljettajan kopissa ole muita kuin sinä ja kojelauta. Metrojunankuljettajan työ on tätä, eikä muuksi muutu. Tai niin ainakin HKL:n henkilöstö ja esihenkilöstö luulivat.
Kunta10 -kyselyn tulokset HKL:n metron- ja raitiovaununkuljettajien työhyvinvoinnista olivat monena vuotena peräkkäin musertavaa luettavaa. Staattinen istumatyö kävi fyysisen kunnon päälle ja moni koki, ettei voinut vaikuttaa työhönsä. Ratkaisua etsittiin esihenkilöstön koulutuksista, mutta tulokset eivät valuneet alaspäin.
Sitten eteen tuli Tamora. Konsultointiyrityksestä vinkattiin Kuntekon sparrausta keinona saada henkilöstö mukaan kehittämiseen ja parantamaan työhyvinvointiaan. HKL:n liikennöintiyksikön johtaja Arttu Kuukankorpi ei empinyt hetkeäkään lähettäessään hakemusta sparrauksesta.
”Hyvä, että saatiin tämä sparraus. Ollaan lyöty päätämme seinään aikaisemmin, kun on yritetty esihenkilöstövetoisesti tehdä kehittämistä. Oltiin todella hukassa sen suhteen, ettei henkilöstö muka voisi kehittää omaa työtään”, Kuukankorpi toteaa.
Tavoitteena someilmiö
Ihan kuin olisi astunut jonkun olohuoneeseen. Tamoran toimistossa valitsee tunnelma, joka oikein ruokkii luovuutta kehittää. Rönsyilevät viherkasvit, isot ikkunat hakaniemeläisen talon sisäpihalle, muhkeat eriväriset matot ja kaiken keskellä oleva iso lankkupöytä, jota koristavat kynttilät ja herkullinen aamupalatarjoilu auttavat aivoja asettautumaan juuri oikeanlaiseen mielentilaan. Tamoran hymyilevät sparraajat Jasmiina Sarikoski ja Heli Ellis toivottavat HKL:n kuljettajat tervetulleiksi viimeiseen sparrauskertaan teekupposten ääreltä.
”Tänään tehdäänkin teistä ilmiö”, toteaa Sarikoski ja ehdottaa, että kuljettajat tekisivät Instagram-tilin levittääkseen tietoa kuljettajien työstä, hyvinvoinnista ja innostavasta meiningistä.
Sarikosken ehdotuksesta ei mene kuin pari minuuttia ja koko kymmenhenkinen sparrausjoukko on pyörittämässä ideoita innokkaan puheensorinan keskellä siitä, miten he voisivat näkyä parhaiten Instagramissa. ”Mäkin alan innostumaan, vaikka en helposti innostu”, kuuluu erään nojatuolin syvyyksistä.
Pian kuljettajat ovat ryhmittäytyneet luomaan HKL liikkuu -tiliä. Osa kuskeista räpsii innoissaan kuvia ja osa nohevimmista opasta toisille Instagramin käyttöä kädestä pitäen. ”Osaako joku letittää”, kuuluu jostain ja heti pari sinkoaa auttamaan tekemään lettiä HKL:n jumppanauhoista, joista tulee pian kuva Instagramiin. Yksi ryhmä innostuu ottamaan lankkuhaasteen ja tallentamaan sen kuvapalveluun. Kuvien perään naputellaan hashtageja kumipoistaajumin ja kuljettajatkuntoon.
”Näillä on aivan mahtava henki täällä”, toteaa Sarikoski viitaten selvästi kuljettajien heittäytymis- ja ideointikykyyn.
”Me ollaan aika energinen, positiivinen ja aikaansaava porukka”, kuvailee metrojunankuljettaja Kirsi Maina sparraukseen osallistuneita ja antaa perää myös kiitosta sparraajista: ”Sparraajat ovat olleet todella innostavia. Vaikka ollaan heitetty minkälaisia ideoita, niin kaikkeen on suhtauduttu kannustavasti.”
Kuljettajilta kuljettajille
Ilmiöitä kuljettajat tuntuvat olevan jo ilman Instagramia. Aikaisemmilla kerroilla he ovat kehittäneet hurjan määrän ideoita, millä parantaa työhyvinvointiaan. HKL:n taukotiloihin on ilmestynyt jumppavälineitä sekä ohjevideoita ja -kuvia lisäämään liikuntaa päivän aikana. Kuljettajat ovat lanseeranneet jopa kampanjan ”Kumi poistaa jumin”, jossa he ovat jakaneet kollegoilleen kuminauhoja, joilla voi verrytellä kuljettajan kopissa ennen ajoa. He ovat valtuuttaneet myös varakuskeista hyvinvointikuljettajia, joiden tehtävänä on hoitaa hedelmäkoreja taukotiloihin tarjoamaan mahdollisuuden terveelliseen välipalaan.
Lisäksi kuljettajat ovat ideoineet lisää vaikuttamismahdollisuuksia itselleen. Tulevaisuuslounailla kuljettajat istuvat lounaalle johdon kanssa kuulemaan tulevaisuuden suunnitelmista. Kummikuljettajat auttavat uusia kuljettajia tutustumaan työyhteisöön ja työtapoihin. Kuljettajat ovat osallistuneet myös rekrytointeihin, jotta haastateltavat saisivat myös konkretiaa työstä. Kaiken kehittämisen takana on ollut kuljettajilta kuljettajille -ajatus: lähellä oleva kollega todennäköisesti innostaa kehittämiseen mukaan paremmin kuin ylhäältä tuleva käsky. Tavoitteena on saada koko tuhathenkinen henkilöstö näiden kehittäjämielisten taakse.
”Ollaan saatu ihan eri vaihe sisään, kun kuljettajat itse kehittävät työtään”, toteaa ihmeissään Kuukankorpi, joka on tullut viimeiselle sparrauskerralle seuraamaan kuljettajien edistymistä.
”Joo, tuli ihan positiivisena yllätyksenä, että me pystytään kehittämään omaa työtä - ja vielä näin isossa mittakaavassa”, lisää Maina.
Eikä tässä tietenkään ole vielä kaikki. Sparraajat Sarikoski ja Ellis ovat keränneet HKL:n johdolle pitkän listan kokeiluehdotuksia, jotka kannattaisi vielä ottaa testiin. Yksi niistä on karnevaalit HKL:n kehittäjämielisille kuljettajille. Yhdessä sparraajien kanssa kuljettajat suunnittelivat jo raitiovaunun nappaamista bileitä varten.
”Sparraus on tuonut jo tosi paljon pelkästään taukotilaan, joten kehittäminen tulee varmasti jatkumaan”, Maina toteaa luottavaisin mielin - eikä kenelläkään ole varmasti mitään syytä epäillä, etteikö näin kävisi.
Kuva ja teksti: Susanna Koivistoinen
