Ilmastotoimet ovat myös työpaikkatoimia

Ensin useimmille tuttua asiaa: Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat osa tämän aikakauden todellisuutta, myös Suomessa. Tarvitsemme monenlaisia toimenpiteitä muutoksen hillitsemiseksi sekä väistämättömiin seurauksiin sopeutumiseksi ja varautumiseksi. Ilmastotoimien osalta juna on liikkunut jo hyvän aikaa, tekoja ja suunnitelmia on kansainvälisesti ja kansallisesti, paikallisesti ja niitä tehdään myös yksilötasolla. 
Sitten pohdintaa: Missä määrin tunnistamme työn ja työntekijät osana tätä yhtälöä? Mikä niiden merkitys on ilmastonmuutoksen ja -toimien muuttaessa yhteiskuntia? 

Ilmastonmuutoksen ja työn kytköstä voi ajatella esimerkiksi näin: Ilmastoasioihin liittyvät toimenpiteet tarkoittavat, että asioita tulee tehdä jossain määrin eri tavalla. Usein paikka, jossa näitä asioita käytännössä tehdään, on jonkun työpaikka. Ilmastotoimet siis muuttavat ihmisten työtä, ja työnteon kautta ilmastotoimia myös toteutetaan. 

Muuttuva ilmasto, muuttuva työ

Aihe konkretisoituu tekemiseen eri tavoin, ammateista ja aloista riippuen. Suuria mullistuksia koetaan tietenkin energiantuotannossa, jossa meneillään on siirtymä kohti fossiilittomia ja vähäpäästöisiä tuotantomuotoja. Liikennepuolella sähköistyvä kulkeminen edistyy ja infraa tulee kehittää vähäpäästöisyys huomioiden. 

Ruoantuotannossa ja ravitsemuspalveluissa ilmastotoimet voivat taas näkyä niin, että käytettävät raaka-aineet muuttuvat. Mitä esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikkaruokaloissa syödään kymmenen vuoden päästä? Hävikin välttämisestä ja toisenlaisista pakkausmateriaaleista tarvitaan niin ikään lisää osaamista.
 
Siivous- ja puhtauspuolella on jatkossakin kiinnitettävä huomiota kemikaalien ympäristövaikutuksiin, mutta kuitenkin huolehdittava siitä, että tulee riittävän puhdasta. Tämän tulisi toteutua tilanteessa, jossa uudenlaiset mikrobit ja taudinaiheuttajat leviävät muuttuneiden olosuhteiden mukana. 
Uudet yleistyvät taudit nähdään tietenkin myös sote-aloilla, jossa palveluiden äärelle saattaa aiempaa useammin hakeutua kaamosmasennusta tai ilmastoahdistusta poteva. Lisääntyvät, kelien muuttumisesta aiheutuvat onnettomuudet ja vaaratilanteet työllistävät näillä näkymin myös pelastustyöntekijöitä tulevaisuudessa useammin. 

Lasten ja nuorten parissa työskentelevät joutunevat jo nykyäänkin useammin ilmastotematiikan äärelle. Kuinka kohdata ilmastoahdistunut nuori tai koululainen? Entä minkä tiedon pohjalta kasvatetaan tulevat sukupolvet ilmastotietoisempiin elämäntapoihin? Kodin ohella oppi sekä esimerkit saadaan päiväkodeista ja kouluista. 

Puhetta vihreästä siirtymästä, kokemuksia työelämän arjesta

Yllä annetut esimerkit ovat vain pieni ja pintapuolinen listaus. Niidenkin pohjalta voidaan jo huomata, että yhden työntekijän näkökulmasta muutos voi olla hyvin pieni, kun taas toisella työnkuva voi uudistua merkittävästi tai jopa kadota kokonaan. 

On opittava näkemään, miten keskenään erilaiset ja eritasoiset työn muutokset kytkeytyvät laajaan ilmiöön. Samalla on ymmärrettävä, miten ne työntekijöille hahmottuvat. Ylätason puhe ilmastonmuutoksesta ja vihreästä siirtymästä sanoittuu työpaikoilla toisin, todennäköisesti puheeksi ihan vaan toisenlaisista tavoista tehdä omaa työtä. 

Keskeinen asia onkin juuri tässä: Työpaikkojen ilmastonmuutoksesta johtuvat toimet aiheuttavat muutoksia työvälineisiin, työtehtäviin ja työolosuhteisiin. Ne liittyvät työturvallisuuteen ja -hyvinvointiin ja voivat herättää kysymyksiä osaamisen päivittämistarpeista tai työpaikkojen jatkuvuudesta. 

Työ ja työntekijät näkyväksi 

Kun asia nähdään näin, ei ilmastotematiikka näyttäydy työelämästä ja -työntekijöistä irrallisena tai erillisenä asiana, jollaisena se ehkä joskus koetaan. Se on osa työnteon muuttuvaa arkea. Ja kuten missä tahansa työelämän muutoksessa – jos se halutaan toteuttaa järkevästi – on tärkeää, että työntekijät tulevat kuulluksi ja saavat olla toimijoina mukana muutoksen toteuttamisessa. 

Ilmastotekoihin tarvitaan kaikkia, kaikilla tasoilla. Tärkeitä muutoksia tehdään monella työpaikalla jo parhaillaan. Siksi työpaikoilla tapahtuvat ilmastotoimet sekä työntekijöiden rooli ja kokemukset on nähtävä ja tehtävä näkyväksi.

Anna Korpikoski, erityisasiantuntija, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto

Anna Korpikoski toimii erityisasiantuntijana Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:ssä, vastuullaan ilmastotematiikka sekä laajoja muutostrendejä käsittelevien selvitysten koordinointi. JHL on yksi TILKE-hankkeen rahoittajista ja hankkeessa on mukana työyhteisöjä liiton edustamilta aloilta.