Euroopan Unioni edellyttää, että sen jäsenmaissa aletaan tuottaa sosiaalisia innovaatioita ratkaisuna moninaisiin yhteiskunnan tasolle ulottuviin ongelmiin. Miksi? Siksi, että EU:ssa uskotaan sosiaalisissa innovaatioissa piilevän ratkaisun avaimet.
Komissio on mm. käynnistänyt syksyn 2020 aikana prosessin, jonka aikana EU:n jäsenvaltiot pyrkivät yhdessä komission kanssa kasvattamaan sosiaalisten innovaatioiden merkitystä sekä lisäämään EU:n rahoituksen avulla syntyvien sosiaalisten innovaatioiden määrää sekä tukemaan niiden levittämistä.
Yhteinen näkemys sosiaalisista innovaatioista puuttuu
Teoriassa kuulostaa selkeältä, mutta käytännössä asia ei sitten enää ole niin selkeä. Ongelma on se, että ei oikein tiedetä, mitä sosiaaliset innovaatiot ovat. Yhteinen näkemys puuttuu. Saatetaan juuttua määritelmiin, tarkastelemaan sosiaalisia innovaatioita vain ylätasolla eli yhteiskunnan tasolla tai yrittämällä istuttaa niitä ns. perinteisten innovaatioiden muottiin.
Mitä sosiaaliset innovaatiot ovat ja miten ne syntyvät?
Mitä sosiaaliset innovaatiot sitten ovat käytännössä? Ensinnäkin ne syntyvät tyypillisesti silloin, kun aiemmissa ratkaisuissa on epäonnistuttu. Ne ovat uusia toimintamalleja, tuotteita, palveluita, joilla vastataan ihmisen tarpeisiin perustuviin tai ympäristöllisiin ongelmiin.
Sosiaalisen innovaation tavoite on kaksiosainen. Esimerkiksi tavoitteena voi olla edistää ihmisen, yksilön mahdollisuuksia päästä integroitumaan osaksi yhteiskuntaa. Eli tavoitteena voi olla löytää työtä tai kouluttautumismahdollisuuksia osallistaen yksilö ja hänen kohderyhmänsä yhdessä kaikkien tarvittavien sidosryhmien kanssa sosiaalisen innovaation tuottamiseen.
Mutta innovaatiolla tulee olla myös yhteiskunnallinen tavoite. Sen seuraukset ilmenevät yhteiskunnan tasolla esimerkiksi säästöinä.
Sosiaalisissa innovaatioissa korostuvat inhimilliset tarpeet
Sosiaaliset innovaatiot eivät siis ole aiemmin tuotettuja innovaatioita, joita sovelletaan kohderyhmälle sellaisenaan. Sosiaalisissa innovaatioissa korostuvat inhimilliset tarpeet ja käytännönläheinen arjen ymmärrys. Esimerkistä käy Diakonissalaitoksessa kehitetty Vamos-toimintamalli. Vamos on sosiaalinen innovaatio, jonka avulla on onnistettu tavoittaa haavoittavassa asemassa olevia nuoria ja mahdollistamaan tutkitusti heidän siirtymisensä opiskelemaan ja työelämään.
Ihmisten tarpeisiin pohjautuville innovaatioille on tilausta
Yhteenvetona todettakoon, että sosiaalisia innovaatioita tuottavat tahot ovat tehneet valinnan. Ne haluavat ratkaista yhteiskunnan tasolle ulottuvia ongelmia tuottamalla yhteiskuntaa hyödyttäviä innovaatioita. Ihmisen tarpeisiin pohjautuville innovaatioille on iso tilaus suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tutkimustulokset (OECD, Mielenterveyspooli, Kela) osoittavat esimerkiksi, että mielenterveyssyiden takia suomalainen työelämä menettää 17 miljoonaa työpäivää vuodessa, 51% työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä tai työuupumusoireilu on yleisempää kuin ennen koronaa (Työterveyslaitos). Toivokaamme siis, että ihmiselle ja yhteiskunnalle lisäarvoa tuottavien innovaatioiden aika on tulossa.
Soilikki Viljanen (KTM, EMBA) viimeistelee väitöstutkimustaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen yksikössä. Tutkimuksessaan hän on perehtynyt sosiaalisiin innovaatioihin yhteiskunnallisissa yrityksissä. Soilikki on toimittanut yhdessä Pauli Juutin kanssa aihepiiriin liittyvän teoksen Arvovallankumous (Edita, 2018). Soilikki työskentelee vaikuttavuusasiantuntijana Kukunorissa, www.kukunori.fi ja fasilitaattorina Mielenturvaa-verkostossa, www.mielenturvaa.fi
Teksti Soilikki Viljanen
