Työn murroksessa kannattaa vaalia yhteisöllisyyttä ja yhteistoiminnallisuutta
Eri tahot ovat esittäneet pohdintoja, miten muuttuva työelämä vaikuttaa työsuojeluun ja työhyvinvointiin. Uusista työkykyriskeistä on tunnistettu mm. yhteisöllisyyden puute, työn ylipursuminen, sidoksisuuden lisääntyminen sekä pandemioihin ja ilmastomuutokseen liittyvät riskit.
Vähemmän on pohdittu sitä, miten työn murros ja työn tekemisen tapojen muuttuminen vaikuttaa työsuojelun yhteistoimintaan. Tai miten työsuojelun yhteistoiminnan rakenteiden ja käytänteiden tulisi kehittyä muuttuvan työelämän mukana?
Kaksi kyselyä poikkeusolojen työsuojelun yhteistoiminnasta
Työturvallisuuskeskuksen yhteydessä toimiva kuntaryhmä toteutti viime vuonna kaksi seurantakyselyä kunta-alan työsuojelun yhteistoimintahenkilöstölle poikkeusolojen työsuojelun yhteistoiminnasta.
Tulokset olivat monella tapaa kiinnostavia. Yleisesti koronaepidemian koettiin vahvistaneen terveys- ja turvallisuusjohtamisen merkitystä. Kuitenkin poikkeustilanteessa työsuojelun yhteistoimintahenkilöstö osallistui vain harvoin työturvallisuuteen ja terveyteen liittyvien ohjeiden valmisteluun tai koronavalmiusryhmien toimintaan. Myös muut yhteistoiminnallisuutta turvaavat rakenteet, kuten työsuojelutoimikunnat tai yhteistyöryhmät kokoontuivat aiempaa harvemmin.
Työsuojelun yhteistoimintahenkilöstö koki poikkeustilanteessa ulkopuolisuutta
Työsuojelun yhteistoimintahenkilöstö koki poikkeustilanteessa jääneensä yhteistoiminnan ulkopuolelle eikä työsuojelun yhteistoiminta toteutunut työsuojelun valvontalain tai sopimusten hengen mukaisena. Vaikka tilanne koettiin epidemian edetessä kohentuneen, niin tämä oli tärkeä muistutus siitä, että myös yhteistoiminnan toteutumista muutostilanteissa on syytä suunnitella.
Yhteistoiminnalla varmistetaan kaikkien osallistuminen ja vaikuttaminen
Etätyöskentely on nostanut esille yhteisöllisyyden tarpeen ja työyhteisön vuorovaikutuksen merkityksen. Samaan tapaan kuin yhteisöllisyyden vaaliminen työyhteisössä, myös yhteistoiminnallisuus on organisaatiossa keino mahdollistaa kaikille osallistuminen sekä vaikuttaminen omaan työhön ja työpaikan toimintaan. Ratkaisujen hakeminen yhdessä työyhteisö- ja työpaikkatasolla lisää psykologista turvallisuutta ja työhyvinvointia, vahvistaa sitoutuneisuutta työantajaan sekä ennaltaehkäisee konflikteja ja väärinkäsityksiä.
Yhteisöllisyys tai yhteistoiminnallisuus ei kuitenkaan synny itsestään, vaan näihin on syytä kiinnittää tietoisesti huomiota esim. suunniteltaessa poikkeusolojen jälkihoidon toimintaohjelmaa.
Kokemukset ja opit kannattaa käsitellä työpaikoilla kaikilla tasoilla
Tässä yhteydessä on hyvä pohtia, miten koronaepidemian aikana saadut kokemukset ja opit yhteistoiminnasta ja uusista työn tekemisen tavoista kerätään ja käsitellään eri tasoilla:
- työyhteisötasolla yhdessä kaikkien työntekijöiden kanssa
- välittömässä yhteistoiminnassa ja keskusteluissa työntekijän ja esihenkilön kesken
- edustuksellisessa yhteistoiminnassa työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken, vaikkapa esim. esiin nousseet tarpeet kehittää yhteisiä menettelytapaohjeita- tai käytänteitä
Tai mitä koronaepidemian aikana koetuista onnistumisista työn tekemisen tavoissa ja käytänteissä halutaan jatkaa myös tulevaisuudessa? Tällaisia ovat esimerkiksi sähköisten palvelujen käyttö ja uudet rutiinit. Mitä niiden käyttöön ottaminen pysyvästi edellyttäisi? Entä mitä kehittämiskohteita esim. yhteistyökäytänteissä yhteistoiminnassa tai eri hallintoalojen kanssa poikkeustilanteissa havaittiin? Mitä ja millä aikataululla näiden kehittämiseksi voitaisiin tehdä?
Muuttuva työelämä edellyttää joustavuutta, uudistumiskykyä, yhdessä oppimista ja ennakointia. Tähän pystytään vastaamaan parhaiten yhdessä vaalimalla työpaikan yhteisöllisyyttä ja yhteistoimintaa.
Kirjoittaja neuvottelujohtaja Anna Kukka Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:sta
Lähteitä:
https://www.kuntatyonantajalehti.fi/2020/3/tyosuojelun-yhteistoiminta-koronaepidemian-aikana
