Anninpirtin yksilövastuullinen hoitotyömalli

Sastamalassa sijaitseva Hopun Anninpirtti muuttui vuonna 2013 vanhainkodista tehostetuksi palveluasumisen yksiköksi. Vanhainkodissa henkilökunta päätti ”asiantuntijoina”, mikä oli vanhuksen paras eikä häntä huomioitu yksilönä vaan kaikille annettava hoito- ja huolenpito oli samanlaista toimintakyvystä, iästä tai sukupuolesta huolimatta. Puhuttiin tasa-arvoisesta ja ammattitaitoisesta hoitamisesta, mutta henkilökunta päätti kuinka, milloin, miten se toteutettiin ja se myös itse arvioi toimintansa laadun eli Hopun vanhainkodissa oli ”todella hyvä hoito- ja huolenpito”. Tasa-arvo oli yhtä kuin tasapäistämistä ja asukkaiden yksilöllisyys koettiin uhkana tasa-arvolle. Vanhukset olivat pääsääntöisesti sängyssä passiivisina toiminnan kohteina, joiden ajatuksista tai tuntemuksista kukaan ei ollut kiinnostunut eikä niillä olisi ollut mitään vaikutusta henkilökunnan toimintaan. Omaiset nähtiin hankalina töitä vaikeuttavina henkilöinä, jotka mistään mitään tietämättöminä halusivat vain lisätä henkilökunnan työtaakkaa vaatimalla erinäisiä pieniä palveluksia omalle vanhukselleen esim. ulkoilu, wc:hen pääseminen, vaipan vaihtamista, pyörätuoliin istumaan pääseminen ja jne.

Tänä päivänä Anninpirtissä asuu 28 asukasta, asukkaiden keski-ikä 87,8 vuotta, henkilökunta mitoitus on 0,60 ja omaiset ovat aktiivisesti mukana meidän toiminnassa. Muutos vanhainkodista tehostetuksi palveluasumiseksi oli henkilökunnalle ja asukkaille mahdollisuus tehdä toimintaamme ja toimintatapoihimme muutoksia eli lähdimme yhdessä rakentamaan kokonaan uutta Anninpirttiä. Tänä päivänä Anninpirtissä asukas itse on kaiken toiminnan lähtökohta ja hänet kohdataan ainutlaatuisen arvokkaan yksilönä. Asukkaan oma ääni ja toiveet/ tottumukset tulevat kuuluville ja henkilökunta kuuntelee, noudattaa ja toteuttaa niitä. Vanhuus ei ole sairaus vaan yksi tärkeä ja arvokas elämän vaihe, jonka viimeisiin vaiheisiin me Anninpirtin henkilökunta saamme kunnian osallistua.
Huomasimme, että yksilöllinen ja asukaslähtöinen kohtaaminen vähentää henkilökunnan kuormittavuutta, mutta ennen kaikkea se tuo elämän takaisin asukkaalle. Henkilökunta on sitoutunut yhteiseen päämäärää eli asukkaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Emme henkilökuntana myöskään ymmärrä, mihin ovat kadonneet ne kaikki ilkeät, typerät ja ajattelemattomat omaiset, koska meillä on voimavarana aivan ihania omaisia, jotka haluavat myös osallistua Anninpirtin toimintaan ja kehittämiseen.

Anninpirtin henkilökunta laittoi ensin oman asenteensa kuntoon. Emme voi muuttaa toista työntekijää, mutta voimme vaikuttaa omiin asenteisiin ja työskentelytapoihin. Ainaisen valittamisen, selittämisen, purnaamisen ja haukkumisen sijasta lähdimme ratkaisemaan eteen tulleita asenteitamme, haasteita, ongelmia ja uusia käytäntöjä. Keskityimme siihen, mihin voimme vaikuttaa ja mikä on meidän perustyötä eli asukkaisiin sekä omaan yksikköömme Anninpirtti. Jouduimme kohtaamaan myös työntekijöinä omat henkilökohtaiset vajavaisuutemme, epäammattitaitomme ja kasvunpaikkamme työntekijöinä.

Olemme oppineet puhumaan työstämme kunnioittavasta, ratkaisukeskeisesti ja positiivisesti. Korostamme onnistumisia ja iloisia asioita eli viestintämme on muuttunut negatiivisesta positiiviseen. Haastamme ja kannustamme toinen toisiamme työssämme sekä iloitsemme toistemme onnistumista. Tämä pieni asia vaikuttaa merkittävästi asukkaiden viihtyvyyteen, mutta myös henkilökunnan työssä jaksamiseen.
Anninpirtin työyhteisön arkea ja toimintatapoja
Anninpirtissä iäkkään asukkaan rukous: ”Anna meille meidän jokapäiväinen elämä” on kaiken toiminnan lähtökohta eli kaikki toimintamme lähtee asukkaiden yksilöllisistä tarpeista ja toiveista. Asukas on meidän perustyömme ja kaiken keskiö tekemisissämme. Emme tee enää työtä seuraavalle työvuorolle, toiselle työntekijälle, omaiselle vaan asukkaalle. Anninpirtin esimies on joka päivä mukana perustyössä ja johtaa Anninpirttiä kentältä käsin eikä työhuoneesta. Esimies tuntee asukkaat, työntekijät ja omaiset.

Meillä on käytössä yksilövastuullinen hoitotyönmalli eli asukkaat jaetaan nimetylle työntekijälle koko työvuoron ajaksi eli työ on pilkottu pienemmäksi. Työntekijä vastaa itselleen nimetyn asukkaan kaikesta toiminnasta oman työvuoronsa ajan ja suunnittelee työpäivänsä nimettyjen asukkaiden tarpeiden, toiveiden ja rytmin mukaan. Jokainen työpäivä on erilainen eikä ”rutiineita” pääse syntymään, koska asukkaiden henkilökohtaiset tarpeet, käyttäytyminen ja toiveet vaihtuvat päivittäin. Työntekijä ei voi viedä ”töitään” kotiin ja murehtia seuraavaa työpäivää, koska et voi tietää ennakkoon mitä on tulossa tai mitä pitää tehdä eli nykyisin työt jäävät töihin.

Yksilövastuullisen hoitotyönmallin tärkeimpiä hyviä puolia on, että asukas kohdataan yhden työntekijän läsnä ollessa tasavertaisesti eikä kahden tai useamman työntekijän läsnä ollessa, jolloin asukas jää sivusta seuraajaksi. Yksilövastuullinen työskentely on selkeyttänyt meidän työtämme ja turha ”joutokäynti” sekä ”hötkyily” on loppunut. Jokainen keskittyy omaan työhönsä ja työtoveria autetaan, jos hän pyytää apua. Meillä ei ole enää kiire ja koska työ on hallussa, tämä vaikuttaa henkilökunnan työssä jaksamiseen sekä viihtymiseen.

Olemme oivaltaneet, mitä lähemmäksi itseämme otamme asukkaan ja omaisen sitä helpommalla me pääsemme työssämme. Asukkaat ovat tulleet meille kaikille tutummaksi ja tiedämme tänä päivänä asukkaiden elämästä, toiveista ja haaveista enemmän kuin aikaisemmin. Työntekijöiden työmäärä vähenee, kun asukkaasta tulee omaan elämään aktiivinen tekijä esim. asukas jonka toinen käsi on halvaantunut, voi toisella tehdä, vaikka mitä esim. ajaa partansa, kammata hiukset, rasvata kasvojaan, pestä kasvonsa tai hampaansa. Meillä on vain pari ruokailussa avustettava asukasta, koska huomasimme, että pääsääntöisesti asukkaat osaavat syödä itsekin. Olimme vain syöttäneet herkästi asukkaita automaattisesti ja näin ajatelleet nopeuttaaksemme omaa työtämme. Oivalsimme, että kerran epäonnistunut toiminta asukkaalta ei tarkoita sitä, että se ei onnistuisi enää koskaan. Pienelläkin apuvälineellä asukas selviää itsenäisesti päiväntoiminnoista.

Olemme luopuneet ”rutiineista” ja muuttaneet työskentelytapamme tehtävä -ja sairaskeskeisyydestä kohti asukaslähtöisyyttä sekä yksilöllisyyttä. Asukkaamme saavat rauhassa nukkua niin kauan kuin haluavat eikä heitä herätetä väkisin aamupalalle. Aamupala tarjotaan meillä joustavasti sen mukaan, kun asukkaat heräilevät uuteen päivään. Illalla asukkaat saavat myös valvoa niin kauan kuin haluavat eikä heitä laiteta nukkumaan yöhoitajaa varten. Kymppiuutisia katselevat asukkaat ja yöhoitaja yhdessä sekä välillä keitetään yökahvit. Meidän asukkaat menevät suihkuun, kun haluavat tai on heille sopivat hetki esim. muistisairaat. Sauna lämmitetään halukkaille ja päälle juodaan kaljat sekä syödään kiuasmakkaraa. Naispuolisten asukkaiden kauneudenhoito huomioidaan esim. lakkaamme kynsiä, laitamme hiuksia, kampauksia ja jne. Työntekijät voivat lähteä vapaasti asukkaansa kanssa, vaikka pizzalle, kotikäynnille, kauppaa ja jne. asukkaan toiveiden mukaan.

Henkilökunta viettää aikaa asukkaiden seurassa eikä kansliassa esim. katselee yhdessä iltapäivän elokuvan rennosti sohvalla istuen vieretysten. Joka päivä juomme yhdessä päiväkahvit asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa yhdessä. Välillä käymme yhdessä syömässä ulkona paikallisissa ravintoloissa. Olemme vaihtaneet kiinteät tietokoneet kannettaviin tietokoneisiin, jolloin voimme kirjata tai lukea asukasraporttia sohvalla asukkaiden seurassa istuen. Tietokoneet ovat myös meidän asukkaiden ja omaisten käytössä esim. on Skypetetty Englantiin, katseltu vanhoja valokuvia ja jne. Henkilökunnan jalkautuminen kentälle ja läsnäolo, rauhoittaa asukkaita sekä luo mukavan kodinomaisen tunnelman.

Työntekijän omat mielenkiinnot ja vahvuudet on otettu koko työyhteisön käyttöön. Anninpirtissä on suunniteltu työntekijöille yksilöllisiä työpäiviä esim. kuntopäivä, jolloin yksi työntekijä vie asukkaita koko päivän kuntosalille, toinen leipoo meidän iloksi asukkaiden kanssa yhdessä ja jne. Näinä päivinä kyseiset työntekijät eivät osallistu perustyöhön, vaan saavat rauhassa keskittyä omaan tehtäväänsä. Tämä järjestely vaatii aluksi muilta työntekijöiltä joustoa ja ymmärrystä, kuinka tämä palvelee kokonaisuutta eli asukkaan etua sekä hänen hyvinvointiaan. Kaikkien työntekijöiden ei tarvitse tehdä kaikkia työtehtäviä tai asioita, vaan jokaiselle on löytynyt yhteisöstämme oma tehtävä. Ei työntekijöitäkään pidä tasa-arvoon vedoten pakottaa tekemään työtehtäviä mitkä eivät tunnu hänestä itsestään luontevilta tai kiinnostavilta.

Omaiset rasite vai voimavara?
Meillä Anninpirtissä ei ole käytössä vierailuaikoja ja lähiomaiset saavat myös yöpyä meillä asukkaiden huoneissa. Omaiset ovat meillä yhtä tärkeitä kuin asukkaat, koska he ovat meidän avain asukkaan maailmaan. Henkilökuntamme huolehtii myös asukkaamme omaisesta ja tekee ennaltaehkäisevää työtä, ettei hänestä tulisi seuraavaa meidän asukasta. Tarjoamme omaiselle huomiota, seuraa, lämmintä ruokaa ja juomaa sekä tietenkin Anninpirtin toimintaan. Asukas sopeutuu Anninpirttiin paremmin ja nopeammin, kun hän huomaan lähiomaisen olevan edelleenkin mukana elämässään ja yhteinen elämä jatkuu edelleen, hieman erilaisissa puitteissa vain

Asukaskokous on asukkaalle mahdollisuus vaikuttaa
Meidän asukkaat voivat vaikuttaa elämäänsä Anninpirtissä kotikokouksen kautta, joita järjestetään n. joka toinen viikko. Asukaskokouksessa asukkaat saavat ilmaista oman mielipiteensä asioita, antaa suoraan palautetta henkilökunnalle ja esimiehelle Anninpirtin toiminnasta sekä esittää ehdotuksia ja toiveita aktiviteetteihin esim. juhlia, elokuvia. Uudet asukkaat myös esitellään toisille asukkaille asukaskokouksissa ja poisnukkuneita muistetaan hiljaisella hetkellä. Kaikki omaiset ovat myös tervetulleita mukaan asukaskokoukseen. Asukaskokouksessa asukkaat voivat esittää esim. ruokatoiveita, joita sitten toteutamme yhdessä ja asukkaillamme on käytössä oma jääkaappi, johon käymme ostamassa herkkuja, suolastasyötävää ja juomia.

Kinestetiikka
Olemme panostaneet kinestetiikkaan ja sitä käytämme päivittäin apuna työskentelyssämme. Kinestetiikka tukee ja auttaa yksilövastuullisen hoitotyönmallin toteuttamista. Kinestetiikan tekniikoilla ja oivalluksilla asukkaistamme on löytynyt yllättäviä voimavaroja ja toimintakykyä, minkä olemme luulleet jo menetetyiksi. Asukkaistamme on tullut kinestetiikan myötä omatoimisempia ja heidän oma osallistumisensa on lisääntynyt esim. kääntymissä, siirroissa. Ennen meillä asukkaan siirtoon vuoteesta pyörätuoliin tarvittiin pari- kolme työntekijää, nyt se tapahtuu yhden työntekijän avustamana.

Toimialat

Toiminnot

Teemat