Ei siirtymää ilman työntekijöitä

Siirtymä kohti ilmastokestävämpää yhteiskuntaa ei toteudu ilman työelämää ja työntekijöitä. Etenkin työpaikkojen ilmastotoimissa on varmistettava, että ne ovat työntekijöiden kannalta toimivia. Se toteutuu vain, jos työntekijät ovat tietoisia muutostoimista ja pääsevät vaikuttamaan niihin. 

Vihreä siirtymä, puhdas siirtymä, hiilineutraalisuus ja -negatiivisuus. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen. Luontokato ja ennallistaminen. Tätä sanastoa näkee uutisissa, raporteissa, tavoiteohjelmissa ja säädöksissä. Ylätason käsitteitä, jotka viime kädessä tarkoittavat, että tarvitsemme aktiivisia toimia ja uusia tekemisen tapoja, jotta yhteiskuntamme toimisi myös maapallon elinolosuhteiden muuttuessa. 

Ilmasto ja työ muutoksessa

Monet muutokset ja tarvittavat toimet vaikuttavat työelämään. Joillakin aloilla korostuvat suorat ilmastonmuutokseen liittyvät vaikutukset, kuten lämpö- ja sääolojen vaihtelut. Toisaalla taas ilmastotoimet näkyvät ja tuntuvat konkreettisemmin, oli sitten kyse hiilikasojen korvautumisesta aurinko- ja tuulivoimaloilla, liikenteen sähköistymisestä taikka vaikkapa työpaikan hankintojen ilmastovaikutusten pohdinnasta. 

Mitä omalla työpaikallasi tapahtuu? Vaikuttavatko sääolosuhteet kulkemisiin tai työskentelyyn? Puhutaanko ilmasto- ja ympäristöasioista sivulauseissa, tai onko jo täysin selkeät suunnitelmat toimenpiteille? Edistääkö työnantaja näkyvästi ja johdonmukaisesti omia hiilineutraalisuustavoitteitaan vai onko kahvihuoneen jätteidenlajittelu konkreettisin tiedossa oleva ympäristötoimi? Vai onko kenties niin, että et ole tietoinen työpaikkasi kaikista ilmastotoimista? 

Kun työpaikoilla tapahtuu suurempia tai pienempiä muutoksia, ne osuvat jonkun työpöydälle tai tehtäväkenttään. Siksi siirtymä edellyttää, että työelämä huomioidaan sen osana. 

Vihreämpi työ parempi? Ei itsestään! 

Ei riitä, että työelämä pidetään siirtymätoimien yhteydessä kevyesti mielessä, korvan takana. Työ ja työntekijät on ymmärrettävä yhtenä keskeisenä osa-alueena ilmastotoimissa, siirtymän mahdollistajina. Näin siis sillä edellytyksellä, että muutokset ovat työntekijöille ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä.

Työnkuvan muuttaminen vihreämmäksi ei automaattisesti tee siitä työntekijälle parempaa. Ilmastoystävällisemmät työskentelytavat eivät välttämättä ole aiempaa toimivampia. Vähintäänkin ne voivat vaatia uusia taitoja ja perehdyttämistä, oli sitten kyse lajittelusta tai kokonaan uuden työvälineen käyttöönotosta. Voi myös käydä niin, että oma työtehtävä katoaa kokonaan, kun työpaikka tai kokonainen ala vihertyy – tästä ehkäpä esimerkkinä hiilikaivostyöntekijän tyyppiset ammatit. 

Mikäli siirtymätoimet ovat työntekijöille huonoja kokemuksia, herättävät ne todennäköisesti vastarintaa. Ilmastonmuutoksen edellyttämät toimet voidaan pahimmillaan nähdä ylimääräisenä turhakkeena tai uhkana oman työn näkökulmasta. Onnistuneiden ilmastotoimenpiteiden pitäisi luoda uskoa tulevaan, ei näköalattomuutta tai turhautumista työntekijöille. Terveemmän elinympäristön ja hyvän työelämän ei tulisi näyttäytyä toistensa vaihtoehtoina.

Työntekijät mukaan 

Miten toteuttaa fiksusti toimia, jotka auttavat työpaikkoja hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen seurauksiin? Tärkeä askel on työntekijöiden ottaminen mukaan, heidän näkemyksiensä kuunteleminen. Työntekijöiden tulee olla perillä siitä, mitä muutoksia on tiedossa ja tulossa, ja heillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa toteutustapoihin oman työnsä puitteissa. 

Myös ammattiliitot voivat toimia hyvin toteutettujen työelämän ilmastotoimien puolestapuhujina. Esimerkiksi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on muun muassa pitänyt esillä ideaa työpaikkojen ympäristövaltuutetuista, henkilöstön edustajista, jotka voivat sekä edistää työpaikan ilmastotoimia että varmistaa työntekijöiden äänen kuuluminen. Työnantajan kannattaakin kuunnella herkällä korvalla sitä, miten henkilöstö näkee, että suunnitellut muutokset käytännössä voisi viedä läpi.

Jos tuntuu, että oman työpaikan ilmastoasiat ovat hämärän peitossa, voi rakentavaa keskustelua saada aikaiseksi vaikka seuraavista kysymyksistä: Tehdäänkö työpaikalla ilmastotoimia tai tulisiko tehdä? Millaiset toimet omalle työpaikalle sopisivat? Onko jo tiedossa toimenpiteitä, joilla on vaikutuksia työntekijöihin, onko työntekijöitä kuultu ja ovatko he muutostoimissa mukana?

Anna Korpikoski, erityisasiantuntija, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL

Anna Korpikoski toimii erityisasiantuntijana Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:ssä, vastuullaan ilmastotematiikka sekä laajoja muutostrendejä käsittelevien selvitysten koordinointi.

Tämä on neljäs osa blogisarjaa, jossa eri asiantuntijat käsittelevät kestävän ja vastuullisen kunta- ja hyvinvointialuetyön teemoja.