Kriittisesti sairaan potilaan tunnistaminen ja hoito – koulutuskokonaisuuden suunnittelu ja toteutus

Mikkelin keskussairaalassa on ollut lääkäripula akuuttialoilla. Erikoistuvat lääkärit ovat kokeneet päivystystyön kuormittavaksi. Päivystyksessä he kohtaavat kriittisesti sairaita potilaita usein vielä vähäisellä kokemuksella ja tilanteissa, joissa seniorilääkäri ei ole fyysisesti paikalla. Tämä lisää päivystystyöhön liittyvää stressiä ja voi myös vaarantaa potilasturvallisuutta.

Idea koulutuskokonaisuuden kehittämisestä syntyi tästä käytännön tarpeesta. Halusimme vahvistaa erikoistuvien lääkäreiden valmiuksia tunnistaa kriittisesti sairas potilas, arvioida hänen tilaansa systemaattisesti ja aloittaa tarvittava hoito myös vaativissa päivystystilanteissa. Tavoitteena oli antaa erikoistuville selkeä toimintamalli, johon he voivat tukeutua kiireisessä ja stressaavassa tilanteessa. Samalla haluttiin vahvistaa tiimityötaitoja ja vähentää päivystämiseen liittyvää epävarmuutta ja stressiä.

Koulutuksen pohjaksi valittiin cABCDE- ja NEWS-mallit sekä simulaatioharjoittelu. Tutkimusnäyttö ja käytännön kokemus tukevat systemaattisten toimintamallien ja simulaatiokoulutuksen käyttöä kriittisesti sairaan potilaan hoidossa. Tavoitteiksi asetettiin erikoistuvien lääkäreiden osaamisen ja päivystysvalmiuksien vahvistaminen, hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen, potilasturvallisuuden parantaminen ja ryhmäytymisen tukeminen. Pidemmän aikavälin tavoitteena oli myös lisätä Mikkelin keskussairaalan vetovoimaisuutta erikoistuvien lääkäreiden koulutuspaikkana.
Tarkoituksena oli kehittää vuoden mittainen koulutuskokonaisuus, joka vahvistaa erikoistuvien lääkäreiden valmiuksia tunnistaa ja hoitaa kriittisesti sairasta potilasta kansainvälisesti tunnettujen cABCDE (airway, breathing, circulation, diasability, exposure)- ja NEWS (National Early Warning Score)-mallien avulla. Tavoitteina olivat päivystysstressin vähentäminen, hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen, potilasturvallisuuden parantaminen, ryhmäytymisen tukeminen sekä sairaalan vetovoimaisuuden lisääminen koulutuspaikkana.

Koulutuskokonaisuus suunniteltiin syksyllä 2022 ja käynnistettiin maaliskuussa 2023. Kehittämisessä rakennettiin erikoistuville lääkäreille yhtenäinen toimintamalli kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen, systemaattiseen arviointiin ja alkuhoitoon. Samalla koulutus rakennettiin siten, että teoriaopetus, käytännön työvälineisiin tutustuminen ja simulaatioharjoittelu muodostivat toisiaan tukevan kokonaisuuden.

Koulutuskokonaisuus suunniteltiin tehohoitolääkärin ja tehohoitajan yhteistyönä. Molemmilla suunnittelijoilla on pitkä kokemus tehohoidosta sekä vahva kouluttamis- ja simulaatiokoulutusosaaminen. Osaamista on täydennetty useilla kouluttamiseen ja simulaatiopedagogiikkaan liittyvillä koulutuksilla, muun muassa kansainvälisillä EuSim 1- ja EuSim 2 -simulaatio-ohjaajakoulutuksilla. Koulutuksen suunnittelussa yhdistettiin lääkärin ja tehohoitajan näkökulmat, käytännön kokemus kriittisesti sairaiden potilaiden hoidosta sekä simulaatiopedagogisen osaaminen.

Koulutuskokonaisuus käynnistyi kahdeksan tunnin aloituspäivällä, jossa käsiteltiin cABCDE- ja NEWS-malleja, stressireaktioita, stressinhallintaa, ryhmätyötaitoja sekä toimintaprotokollien käyttöä. Tämän jälkeen koulutus toteutettiin kahdesti kuukaudessa, joka toinen torstai klo 14–16. Koulutuskokonaisuus rakentui kriittisesti sairaan potilaan systemaattisen tunnistamisen, arvioinnin ja hoidon ympärille. Kuukausittain vaihtuvina teemoina olivat hengitysvajaus, verenkiertovajaus, tajuton potilas, sepsis sekä hoitojen rajaukset ja hoidon vaikuttavuus. Kokonaisuuteen kuului lisäksi cABCDE-mallin kertaus traumapotilaan hoidon yhteydessä.

Kunkin teemakuukauden ensimmäinen koulutusiltapäivä painottui teoriaopetukseen. Kuukauden toisessa koulutuksessa tutustuttiin aiheeseen liittyviin välineisiin, kerrattiin opittua ja harjoiteltiin toimintaa simulaation avulla. Näin koulutuksessa yhdistyivät teoriatieto, käytännön työvälineiden hallinta ja harjoittelu todellisia päivystystilanteita jäljittelevissä tilanteissa. Koulutus rakennettiin jatkuvaksi kokonaisuudeksi siten, että erikoistuva lääkäri pystyi liittymään mukaan missä tahansa koulutuksen vaiheessa.

Kouluttajina toimivat pääosin sairaalan omaan henkilökuntaan kuuluvat, kouluttamiseen perehtyneet ammattilaiset. Jokaisesta koulutuksesta kerättiin systemaattisesti palautetta, jota hyödynnettiin koulutuskokonaisuuden kehittämisessä ja seuraavien koulutusten suunnittelussa.

Koulutus toteutettiin pääosin olemassa olevilla resursseilla ja sairaalan oman henkilöstön osaamista hyödyntäen. Ulkopuolista rahoitusta tai asiantuntija-apua ei käytetty, eikä koulutuksesta syntynyt merkittäviä lisäkustannuksia.

Koulutuskokonaisuudesta saatiin erittäin hyvää palautetta. Kaikista koulutuksista kerättiin systemaattisesti palaute, ja koulutusten kokonaisarviot vaihtelivat välillä 4,2–5/5. Osallistujat arvioivat koulutusten lisänneen omaa osaamistaan merkittävästi. Koulutuksen koettiin tukevan erikoistuvien lääkäreiden oppimista.

Koulutuksen vaikutukset alkoivat näkyä nopeasti myös kliinisessä työssä. Erikoistuvat lääkärit ottivat cABCDE-mallin käyttöön potilaiden systemaattisessa tutkimisessa ja NEWS-pisteiden käyttö lisääntyi. Kriittisesti sairaita potilaita tunnistettiin aiempaa herkemmin, hoitoa aloitettiin systemaattisemmin. Koulutuksessa opittua toimintamallia alettiin käyttää myös tilanteissa, joihin sitä ei ollut erikseen koulutettu.

Erityisen merkittävä muutos näkyi erikoistuvien suhtautumisessa kriittisesti sairaisiin potilaisiin. Koulutuksen ja käytännön harjoittelun myötä vaikeita tilanteita uskallettiin kohdata aiempaa järjestelmällisemmin, kun käytössä oli selkeä toimintamalli ja konkreettisia keinoja potilaan tutkimiseen ja hoidon aloittamiseen. Eräs erikoistuva lääkäri kuvasi muutosta palautteessaan: ”Alkuun oli kamalaa, kun pelkäsin vaikeita potilaita. Koulutuksen avulla oppi ajattelemaan ja tutkimaan potilaita loogisesti – pelko katosi.”

Kehittämistyön vaikutukset laajenivat nopeasti alkuperäistä kohderyhmää suuremmiksi. Samanaikaisesti erikoistuvien koulutusohjelman kanssa käynnistettiin MET (Medical emergency team)-hoitajien koulutuspäivät. MET-hoitajille koulutettiin samoja keskeisiä toimintamalleja: cABCDE-protokollaa, NEWS-pisteytystä , stressireaktioiden hallintaa, kohdennettua kommunikaatiota ja ryhmätyötaitoja. Näin kriittisessä tilanteessa lääkärit ja hoitajat käyttivät samoja käsitteitä ja toimivat saman systemaattisen mallin mukaisesti.

Koulutuksesta saadut kokemukset ja palaute synnyttivät kysyntää vastaavalle koulutukselle myös muualla sairaalassa. cABCDE- ja NEWS-koulutusta laajennettiin päivystyspoliklinikan hoitajille, koko sisätautien ja kirurgian klinikan lääkäreille sekä teho- ja valvontaosaston hoitajille. Lisäksi perusterveydenhuollon lääkäreille järjestettiin sekä teoria- että simulaatiokoulutusta. Näin alun perin erikoistuville lääkäreille suunniteltu kehittämistyö laajeni vähitellen eri ammattiryhmiä ja erikoisaloja yhdistäväksi toimintatavaksi.

Keskeinen hyöty oli yhteisen toimintamallin syntyminen kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen ja hoidon aloittamiseen. Eri erikoisalojen lääkärit ja hoitajat lähestyivät potilasta saman cABCDE-rakenteen mukaisesti, käyttivät NEWS-pisteytystä ja pystyivät kommunikoimaan potilaan tilanteesta yhteisellä tavalla. Tämä helpotti moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi sairaalan sisäistä ensihoitoa vaativissa eli MET-tilanteissa ja loi edellytyksiä potilasturvallisuuden paranemiselle.

Koulutuksen vaikutukset näkyivät myös osallistujien kokemassa varmuudessa ja työssä selviytymisessä. Selkeä toimintamalli ja käytännön simulaatioharjoittelu antoivat keinoja toimia tilanteissa, jotka olivat aikaisemmin aiheuttaneet epävarmuutta ja pelkoa. Palautteissa koulutusta kuvattiin muun muassa selkeäksi, hyödylliseksi ja käytännönläheiseksi. Eräs osallistuja kuvasi koulutuksen tuoneen esiin asioita, joita ei voi oppia pelkästään kirjasta, ja antaneen käytännön taidot kriittisesti sairaan potilaan lähestymiseen ja hoitoon.

Kehittämistyön tuloksena syntyi siis alkuperäistä koulutuskokonaisuutta laajempi muutos. Erikoistuvien lääkäreiden osaaminen ja varmuus kriittisesti sairaiden potilaiden hoidossa lisääntyivät, systemaattisten toimintamallien käyttö vahvistui ja samoja toimintatapoja otettiin käyttöön eri ammattiryhmissä ja eri puolilla sairaalaa. Yhteinen toimintamalli tukee moniammatillista yhteistyötä ja potilasturvallisuutta sekä vähentää kriittisten tilanteiden hallintaan liittyvää epävarmuutta. Koulutuksen laajeneminen alkuperäisen kohderyhmän ulkopuolelle osoitti myös, että toimintamallille koettiin olevan tarvetta laajemmin organisaatiossa.

Toimialat

Toiminnot

Teemat