SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola pitää tärkeänä, ettei hyvinvointipalveluja päästetä rapautumaan.
”Olen ollut SuPerin puheenjohtajana 12 vuotta, ja nämä vuodet ovat olleet suurien muutosten aikaa. Vuosiin on mahtunut esimerkiksi hyvinvointialueiden aloittaminen, hoitajapulan realisoituminen, vanhustenhoidon ja varhaiskasvatuksen kriisit sekä globaalit katastrofit: ilmastonmuutos, koronapandemia ja sodat. Kaikki ne ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet SuPerin jäsenistön työhön.
Superilaiset ovat paikalla silloin, kun elämä koskettaa ihmistä kaikkein kipeimmin ja avun tarve on suuri. Moni apua tarvitsevista huomaa viimeistään silloin, ettei kaikki elämässä olekaan aina itsestä kiinni eikä kaikessa pärjää yksin. Elämän kriiseihin ei lopulta voi valmistautua etukäteen, ja keho sekä mieli voivat sairastua tai järkkyä ennalta arvaamatta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ollaan elämän perusasioiden äärellä joka päivä ja kohdataan ihmisiä aina ammatillisesti vaikeissakin tilanteissa. Johtoajatuksena omassa työssäni hoitajana ja liiton puheenjohtajana on aina ollut heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen. Siitä on mielestäni edelleen Suomessa pidettävä kiinni.
Julkisen sote- ja varhaiskasvatusalan tehtävä on edelleen huolehtia kaikista kansalaisista. Julkinen sektori ei voi valita asiakkaitaan kuten yksityinen sektori eikä se siten voi samalla tavalla hallita imagoaan. Julkinen sektori huolehtii kriisivalmiudesta ja kriiseistä, kantaa vastuun opetus- ja tutkimustyöstä ja panostaa sellaiseen, jota yksityisellä sektorilla ei koeta tuottavana, mutta jonka hedelmistä myös se voi nauttia. Koronapandemiassa katse kääntyi heti julkiselle sektorille ja sen valmiuteen toimia uuden edessä. Hyvin nopeasti opittiin toimimaan paineisessa tilanteessa eikä kukaan kyseenalaistanut hoitajien työn tärkeyttä ja keskeistä roolia. Poikkeusolot toivat mukanaan monelle uutta tietoa ammatin velvoittavuudesta ja miten eriarvoisessa asemassa eri alojen ammattilaiset ovat esimerkiksi kriisiaikana. Moni hoitaja pelkäsi oman ja perheensä terveyden puolesta hoitaessaan sairastuneita. Ilman koulutettuja ammattilaisia, joilla on vahva ammattietiikka ja osaaminen, emme olisi selvinneet pandemiasta.
Ilman lähihoitajia ja muita julkisen sektorin työntekijöitä Suomen hyvinvointipalvelut kaatuisivat. Tätä on monen todella vaikea ymmärtää, sillä toimivia palveluita pidetään itsestään selvinä. Työntekijöitä jopa syyllistetään siitä, että he ovat liian suuri kuluerä yhteiskunnalle huomioimatta sitä, että tämä ”kuluerä” mahdollistaa monelle kansalaiselle työssäkäynnin. Hyvinvointialojen työntekijät mahdollistavat myös vientialojen työntekijöiden työssäkäynnin. Tämä taas on yhteiskunnan ja maan talouden kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että jokainen hoitaisi omat hoidettavansa.
Ilman lähihoitajia ja muita julkisen sektorin työntekijöitä Suomen hyvinvointipalvelut kaatuisivat. Tätä on monen todella vaikea ymmärtää, sillä toimivia palveluita pidetään itsestään selvinä.
Työelämä muuttuu ja siksi myös työn ja työnkuvien kehittäminen on ehdottoman tärkeää, jotta hoitoala pysyy kiinnostavana ja vetovoimaisena. Työnjakoa on kehitettävä siten, että ammattilaiset tekevät vain heille tarkoitettuja työtehtäviä sekä luomalla yhdenvertaisia uramalleja kaikille ammattiryhmille. Näin parannetaan palvelun laatua ja tuetaan myös työntekijöiden hyvinvointia ja jaksamista. Lisäksi tarvitaan asennemuutosta, arvostusta sekä parempaa tietämystä lähihoitajien koulutuksen tuottamasta osaamisesta.
Lähihoitajan osaamista voidaan hyödyntää laajasti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä varhaiskasvatuksessa ja sivistystoimessa. Esimerkiksi erikoissairaanhoitoon on palkattu lähihoitajia aikaisempaa enemmän. Monipuolinen koulutus mahdollistaa liikkumisen eri sektoreiden välillä, mikä on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää.
Sotealan työntekijöiden veto- ja pitovoiman lisääminen on kaikkien yhteinen asia. Jotta päästään tuottavuustavoitteisiin, tarvitaan riittävästi osaavaa henkilöstöä ylläpitämään hyviä, tarpeellisia sosiaali- ja terveyspalveluja sekä varhaiskasvatusta.
KT:n ja pääsopijajärjestöjen yhteisellä Tärkeissä töissä -hankkeella tuemme yhdessä työpaikkojen työelämän kehittämistä ja tuomme kiinnostavia ratkaisuja esille kaikkien käyttöön. Kannustamme työpaikkoja jatkuvaan uudistumiseen. KT:n ja järjestöjen pitkäjänteinen yhteistyö on vahvistanut valmiuksia koordinoida yhteisiä työelämän kehittämisen hankkeita.”
Silja Paavola, puheenjohtaja, SuPer
Tämä on neljäs osa juttusarjaa, jossa haastattelemme KT:n ja pääsopijajärjestöjen johtajia työelämän kehittämisestä. Lue aikaisemmat haastattelut linkeistä KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen, Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, Jytyn puheenjohtaja Jonna Voima. Ensi viikolla haastatteluvuorossa JUKOn va. toiminnanjohtaja Jouni Vattulainen.
Teksti: Sari Tirronen
Kuva: Leena Louhivaara
