Ennakoiva korvaava työ osana työkyvyn tuen kokonaisuutta

Kainuun hyvinvointialueella tunnistettiin tarve uudistaa korvaavan työn toimintamallia osana työkyvyn tuen kokonaisuutta. Korvaavaa työtä oli mahdollista hyödyntää työkyvyn tukemisessa, mutta käytännöt vaihtelivat, käyttötilanteita tulkittiin eri tavoin ja toimintamallin hyödyntäminen jäi osin vähäiseksi. Erityisesti havaittiin tarve selkeyttää korvaavan työn eri käyttötilanteita sekä vahvistaa sen hyödyntämistä työkyvyn tukemisessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Samanaikaisesti henkilöstön työkykyhaasteissa korostuivat tuki- ja liikuntaelinsairauksien rinnalla myös mielenterveyteen liittyvät kuormitus- ja työkykytekijät. Tämä vahvisti tarvetta kehittää työkyvyn tuen käytäntöjä aiempaa ennakoivampaan suuntaan.

Vuoden 2026 alussa Kainuun hyvinvointialueella kehitettiin mielenterveysjohtamisen käytäntöjä ja otettiin käyttöön mielenterveyttä edistävä keskustelu osaksi Esihenkilökompassin työhyvinvointikeskustelua. Keskustelua voidaan hyödyntää työhyvinvointikeskustelujen lisäksi kehityskeskusteluissa, kahdenkeskisissä kohtaamisissa ja muissa työkyvyn tuen tilanteissa. Sen tavoitteena on tunnistaa yhdessä työntekijän kanssa työssä olevia voimavara- ja kuormitustekijöitä sekä löytää ratkaisuja työn sujuvuuden, hyvinvoinnin ja työssä jatkamisen tukemiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kehittämisidea syntyi työkykyjohtamisen, mielenterveysjohtamisen, työterveysyhteistyön sekä henkilöstöltä ja esihenkilöiltä saatujen havaintojen pohjalta. Kehittämistyössä tunnistettiin, että työkyvyn tukeminen onnistuu parhaiten silloin, kun käytössä on useita toisiaan täydentäviä keinoja eikä tukea rakenneta vasta sairauspoissaolon jälkeen. Samalla haluttiin luoda koko hyvinvointialueelle yhdenvertainen, selkeä ja lainmukainen toimintamalli.

Kehittämistyön tavoitteena oli uudistaa korvaavan työn toimintamallia siten, että sitä voidaan hyödyntää työkyvyn tuen eri tilanteissa: silloin, kun työssä suoriutumisessa tai toiminnallisessa työkyvyssä havaitaan muutoksia, jotka vaikuttavat oman työn tekemiseen, alentuneen työkyvyn tukena sekä työhön paluun tukena. Tavoitteena oli vahvistaa esihenkilöiden työkykyjohtamisen keinoja, lisätä henkilöstön tietoisuutta työkyvyn tuen mahdollisuuksista, kehittää työyksiköiden valmiuksia tunnistaa korvaavan työn tehtäviä ennakolta sekä rakentaa yhteisiä käytäntöjä ja toimintatapoja koko hyvinvointialueelle. Kehittämistyö toteutettiin osana Kainuun hyvinvointialueen työkyvyn tuen, työkykyjohtamisen ja mielenterveysjohtamisen kehittämistä. Työssä uudistettiin korvaavan työn toimintamallia, tarkennettiin sen käyttötilanteita, määriteltiin rooleja ja vastuita sekä valmisteltiin yhtenäisiä toimintaperiaatteita koko organisaatiolle.

Mielenterveyttä edistävä keskustelu nostettiin yhdeksi keskeiseksi työkaluksi työkyvyn tukemisessa. Keskustelun avulla työntekijä ja esihenkilö voivat yhdessä tunnistaa työssä olevia voimavara- ja kuormitustekijöitä sekä arvioida, millaiset työjärjestelyt, oman työn muokkaaminen tai korvaavan työn ratkaisut tukisivat työssä jatkamista.

Kehittämiseen osallistui laaja joukko toimijoita: henkilöstöpalvelut, työterveyshuolto, työsuojelu, luottamusedustajat, esihenkilöt, henkilöstö, hyvinvointialueen lakiasiantuntija sekä muita asiantuntijoita, joiden tehtävänä oli varmistaa toimintamallin lainmukaisuus, turvallisuus ja käytännön toimivuus. Kehittämistyötä tehtiin organisaation omana työnä ilman erillistä hankerahoitusta.

Kehittämistyö eteni vaiheittain:

- kartoitettiin korvaavan työn nykytila sekä tunnistettiin toimintamallin vahvuudet, haasteet ja kehittämistarpeet
- määriteltiin korvaavan työn eri käyttötilanteet ja niiden toimintaperiaatteet
- tarkennettiin prosessia, rooleja, vastuita, dokumentointia ja seurantaa
- kehitettiin mielenterveysjohtamisen käytäntöjä ja liitettiin ne osaksi työkyvyn tuen toimintamallia
- otettiin käyttöön mielenterveyttä edistävä keskustelu osaksi työhyvinvointikeskusteluja ja muita työkyvyn tuen tilanteita
- järjestettiin esihenkilöpäiviä arjen työkykyjohtamisesta ja työkyvyn tukemisesta työelämälähtöisesti
- toteutettiin teemallisia tietoiskuja esihenkilöille, luottamusedustajille ja työsuojelun toimijoille aiheista Mielen hyvinvointi ja työkyky sekä Mielenterveyshaasteet ja työkyky
- käynnistettiin työyksiköissä korvaavan työn tehtävien ennakointi sekä yhteisten toimintatapojen rakentaminen korvaavan työn hyödyntämiseen
- kartoitettiin kyselyillä työyksiköiden välisiä korvaavan työn mahdollisuuksia tilanteisiin, joissa omassa työyksikössä ei ole tarjolla työntekijän työkykyyn soveltuvia tehtäviä
- osallistettiin henkilöstöä ja esihenkilöitä tunnistamaan korvaavaan työhön soveltuvia tehtäviä ja niiden hyödyntämisen edellytyksiä
- käynnistettiin organisaation yhteisen korvaavan työn tehtäväpankin suunnittelu
- lisättiin viestintää, koulutusta ja keskustelua korvaavan työn hyödyntämisestä osana työkyvyn tukea
- laadittiin IMS:n Työkyvyn tuen keinot -prosessi, joka kokoaa yhteen oman työn työkykyä tukevat keinot, korvaavan työn eri käyttötilanteet (ennakoiva korvaava työ, korvaava työ alentuneen työkyvyn tukena sekä työhön paluun tukena) sekä täsmätyön.

Kehittämistyön keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa ennakoivaa työkykyjohtamista. Työkyvyn tuki nähtiin kokonaisuutena, jossa mielenterveysjohtamisen käytännöt, varhaisen tuen keskustelut, oman työn muokkaaminen, korvaava työ, täsmätyö ja työterveysyhteistyö täydentävät toisiaan. Korvaavan työn toimintamallissa ennakoiva korvaava työ muodostaa yhden keinon tukea työssä jatkamista ennen työkyvyn merkittävää heikentymistä tai sairauspoissaoloa. Kehittämistyön myötä työkyvyn tukemista alettiin tarkastella aiempaa vahvemmin osana ennakoivaa työkykyjohtamista. Mielenterveyttä edistävä keskustelu on tuotu osaksi työkyvyn tuen käytäntöjä vahvistamaan esihenkilöiden ja työntekijöiden mahdollisuuksia tunnistaa työssä olevia voimavara- ja kuormitustekijöitä sekä löytää ratkaisuja työssä jatkamisen tueksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Vaikka uudistetun toimintamallin varsinainen käyttöönotto tapahtuu vuoden 2027 alussa, kehittämistyö on jo muuttanut työ- ja toimintatapoja organisaatiossa. Korvaava työ tunnistetaan aiempaa paremmin osaksi työkyvyn tuen kokonaisuutta, ja keskustelu työssä jatkamisen mahdollisuuksista on lisääntynyt sekä esihenkilöiden että henkilöstön keskuudessa. Työterveyshuollon korvaavaa työtä koskevien suositusten määrä on lisääntynyt kehittämistyön aikana.

Kyselyjen perusteella henkilöstö suhtautuu korvaavaan työhön pääosin myönteisesti ja pitää sitä tärkeänä työkyvyn tukemisen keinona. Kehittämistyö on lisännyt tietoisuutta työkyvyn tuen mahdollisuuksista, nostanut esiin kehittämistarpeita sekä vahvistanut henkilöstön osallistumista toimintamallin rakentamiseen.

Työyksiköt ovat alkaneet tunnistaa korvaavaan työhön soveltuvia tehtäviä ennakolta sekä rakentaa yhteisiä toimintatapoja korvaavan työn hyödyntämiseen. Kyselyjen perusteella korvaavan työn mahdollisuuksia tunnistettiin laajasti eri työyksiköissä. Samalla organisaatiossa tunnistettiin monipuolinen joukko tehtäviä, joita voidaan hyödyntää työkyvyn tukemisessa sekä omissa että tarvittaessa toisissa yksiköissä. Tämä loi perustan yhteisen tehtäväpankin rakentamiselle.

Merkittävä tulos on myös se, että organisaatiossa on syntynyt yhteinen näkemys työkyvyn tuen kokonaisuudesta sekä tarpeesta rakentaa näkyvä tehtäväpankki. Kehittämistyön tuloksena laadittiin IMS:n Työkyvyn tuen keinot -prosessi, joka kokoaa yhteen oman työn työkykyä tukevat ratkaisut, korvaavan työn eri käyttötilanteet ja täsmätyön yhdeksi kokonaisuudeksi. Prosessi selkeyttää työkyvyn tuen keinovalikoimaa, tukee yhdenvertaista toimintaa ja vahvistaa ennakoivaa työkykyjohtamista koko organisaatiossa.

Kärkilauseena koko kehittämisteolle:

Rakensimme ennakoivaa työkykyjohtamista tukevan kokonaisuuden, jossa mielenterveysjohtaminen, varhainen tuki, korvaavan työn eri muodot ja täsmätyö yhdistettiin yhdeksi toimintamalliksi. Korvaava työ_käytännön toteutus.pdf
Työkyvyn_tukemisen_keinot.pdf

Toimialat

Toiminnot

Teemat